Vinkeä Vertaistuki!

Tiesittekö, että Suomessa vietettiin jo toista kertaa (19.10.2017) Kansainvälistä Vertaistuen päivää? Kyseinen päivä on saanut alkunsa Yhdysvalloista ja maailmalla kyseistä päivää juhlistetaankin lokakuun kolmannen viikon torstaina. Myös Suomessa olisi tarkoitus vakiinnuttaa kyseinen päivä juhlistamisen kohteeksi, mikä on mielestäni hienoa! Suomeen tämän päivän toi AVITA KAVERIA.

Mitä ajatuksia Kansainvälinen Vertaistuen päivä pitää sisällään?

Pohja-ajatuksena on juhlistaa ja huomioida vertaistukijoiden tekemää työtä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Se työ on arvokasta ja korvaamatonta. Tällä tavalla halutaan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla olleet vertaistukena toisilleen. Suomessa kampanjoidaan Suuri Kiitos! – kampanjalla, jossa jokainen voi kiittää henkilöä, jolta on saanut vertaistukea. Kiitoksen voi esittää kortilla ja viestillä ja valmista materiaalia löytyykin täältä;

 http://www.kansalaisareena.fi/avitakaveria/vertaistuen-paiva/suuri-kiitos

Kuka voi olla vertaistukija?

 Meillä Sinuissa jokainen nuori on toiselleen vertaistukija tavalla tai toisella. Itse olen saanut vertaistukea leireillä siten, että minut on pyydetty mukaan joukkuepeleihin ja iltaisin olen höpissyt kavereiden kanssa vähän kaikesta mikä on mieltä painanut. Eli en ole jäänyt yksin. Myös aikuiset ovat toimineet vertaistukena meille nuorille!

Mielestäni normaalissa arjessa vertaistukijana voi olla kuka tahansa ihminen, jonka elämäntilanne on ollut samankaltainen tai on kokenut samankaltaisia asioita, mutta AVITA KAVERIA tarjoaa myös kouluttautumista vertaistukena olemiseen, jolloin vertaistukijan ei välttämättä tarvitse olla kokenut samoja asioita kuin vertaistuen saajan.

Vertaistuki on tärkeää ja arvokasta. Sinä voit olla jonkun vertaistukija ja edistää hänen hyvinvointiaan!

-Tiuhti

Mainokset

Kiire, kiire, kiire…

”En ehdi puhua, mulla on nyt kiire.”

”Mä en ehdi tänään, mulla on kiireitä.”

Nuo kaksi lausetta olivat ja ovat kai edelleenkin minulle jokapäiväistä mantraa. Valitettavan usein meistä jokainen hukkuu kiireen kiemuroihin ja silloin iso osa oikeasti tärkeistä asioista jää ajan jalkoihin.

Eräänä päivänä olin jonottamassa ja odottamassa jotakin tärkeää varmaankin Kelassa, kun mummini soitti. Vastasin heti ”Moi mummi! En ehdi puhua nyt, mä soitan illemmalla.” Mummini vastasi hennolla äänellään odottavansa soittoani sitten illalla ja sulki puhelimen. Hetken siinä istuskelin ja muka niin kiireisenä odotin vuoroani, kunnes tajusin, että mummini kokee puheluni odottamisen varmasti yhtä tuskastuttavana, kuin minä Kelan luukulle pääsemisen. Tajusin, että mummini on yksin siellä kaukana. Aamu alkaa yksin. Päivän askareet hän tekee yksin, kunnes päivä kääntyykin iltaan ja hän keittää itselleen iltakahvit… Yksin.

Miten tässä kävikin niin, että me mummin tärkeimmät ollaan kaikki kaukana, omissa kiireissämme?  Tiedän, että mummini on todella seurallinen ja yksinolo ei tee hänelle hyvää. Noh, Kela episodi päättyi siihen, että vuoroni olisi ollut seuraavana mutta annoin vuoronumeroni takanani olleelle vanhukselle, marssin ulos Kelasta ja kaivoin kännykkäni ja sieltä mummin numeron. Soitin hänelle ja kysyin jaksaisiko hän keittää kahvit kahdelle, jos tulisin sinne. Mummin äänestä kuulsi ilo ja liikutus läpi. (Ja kyllä! Hoidin asiani Kelassa, mutta myöhemmin.)

Kiire on kuin alamäkeen pyörivä pyörä, joka näyttää liikkuvan niin nopeasti, että sen pysäyttäminen tuntuu mahdottomalta. Monesti ihmiset, varsinkin aikuiset, selittelevät kaikin keinoin sekä itselleen että muille, kuinka on pakko tehdä tämä, tämä ja nämä ennen tätä ja tätä ja pahimmillaan kiireeseen jää koko perhe jumiin ja oleelliset asiat alkavat kärsimään, kuten perhesuhteet ja oma hyvinvointi. Loppujen lopuksi me muistamme ne hetket, joilla on ollut merkitystä meille ja uskon, että kovin moni tuskin muistelee kaihoisasti ja positiivisesti niitä hetkiä, kun eli kovassa kiireessänsä.

Kipinä tähän tekstiin sai alkunsa siitä, kun kysyin mummiltani kahvipöydässä kaksi kysymystä. Mitä kadut? Mitä toivot tulevalta? Mummini katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi katuvansa sitä, että itse aikoinaan eli koko ajan kiireessä ja unohti nauttia hetkistä.

Hän myös toivoi, että hänen omat läheisensä tajuaisivat ajan katoavaisuuden.

Ikinä ei ole niin kiire, että et ehdi vastata läheisellesi puhelimeen. Ikinä ei ole niin kiire, että et ehdi tarttua tärkeisiin hetkiin.

Ajan tärkeydestä tuli myös lisää muistutusta itselleni, kun elämääni tuli tämä pieni kissanpentu, jolle on miltei elintärkeää saada aikaani ja sitä aion tälle pienelle antaa!

Älkää jättäkö ketään yksin. Antakaa tekin aikaanne jollekin, joka sitä tarvitsee.

 

-Tiuhti

Blogikuva

Tässä hehkeässä kuvassa minä ja Nani 🙂

Viimeisiä päivä

Näin tosiaan on. Minun vuoden työputkeni Perhehoitoliitolla on nimittäin loppu tämän viikon jälkeen. Ei voi muuta tuumata kuin että aika kuluu tehdessä nopeasti.

Noin vuosi sitten pääsin tempaisemaan hommat käyntiin heti hyvillä vauhdeilla Kuortaneen hiihtolomaleiriltä. Vielä tuolla leirillä oma vastuualueeni oli suhteellisen pieni ja pääsin keskittymään enempi nuoriin tutustumiseen. Kuortaneelta asti kyllä pääsi jyvälle millaista porukkaa Sinuista löytyy ja millätavalla hommat rullaavat eteenpäin. Leirien merkeissä sitten pääsikin kiertämään myös Nilsiät, Ahvenanmaat ja ties millaiset Outokummut. Toiset leirit olivat tietysti rankempia ja toiset rennompia, mutta työkokonaisuuksista aina kaikkein mieleenpainuvimpia.

IMG_3402
Järkytyin kun joku yllätti limuvarkaista. 

Itselleni tärkeimmäksi viikonlopuksi  varmasti päätyi Pikkujoululeiri. Tällä leirillä oli minulla eniten vastuuta ja sain suunnitella koko ohjelman omaan muotooni, sekä tietysti sain (itse kruunatun) kunniakkaan yli-tontun tittelin. Iso kiitos myös Annelle joka sopivasti antoi tilaa, tai pikemminkin työnsi tilanteisiin jossa täytyi tehdä päätöksiä eikä vain mennä mukana vähän sinnepäin -johon saatan joskus olla taipuvainen. Oppimisen paikkoja. 🙂

Toinen osa-alue mikä jää kummittelemaan (hyvällä tavalla toivottavasti) mieleen oli Sinut -lehti. Lehden sisältöhän oli tiukkaa laatua, mutta lehden taittaminen, oudot kuvanmuokkaus ohjelmat ja muutenkin vieras konspeti kaikessa absurdiudessaan oli hauska kokemus. Mutta niin vain siitäkin selvittiin.

Näiden lisäksi nyt omaan jonkinlaisen vainun aluetoiminnasta, jäsenkirjeistä, erikoisista kahvipöytä keskusteluista sekä voin ylpeänä kirjoittaa CV:seen toimineeni arvostetussa Perhehoitoliiton pikkujoulutoimikunnassa. Sekä suureksi omaksi ilokseni olen vielä saanut päivitellä ajatuksia ja kokemuksia tänne blogiin, joka ainakin minun tapauksessani edistää asioitten kelailua.

IMG_3567
Yli-Tonttu ottaa lepiä

Kaiken kaikkiian hyvä vuosi ja kokemusten lisäksi monet tyypit jäävät poukkoilemaan mielieni sopukoissa. Ihmiset on jees. Erityisesti sijoitettujen tarinoita kuulleena sitä osaa arvostaa ja nähdä monia asioita aivan uusilta näkökulmilta. Näillä eväillä on hyvä jatkaa elämässä mihin liekkään se seuraavaksi johtaa!

Tämän blogin kirjoittelu loppuu nyt minun nimissäni, mutta teksti ei silti sinuttelunpaikasta tule loppumaan. Saa nähdä mitä johtokunta tälle tilalle keksii!

Kiitti ja kumarrus kaikille!

– Taneli

Sinut -vapaaehtoinen

Hei Sinut!

 

Kuinka moni teistä on tehnyt vapaaehtoistyötä? Tiesitkö että Sinuissakin se on mahdollista? Usein se vain naamioituu hämäävien termien taakse kuten esimerkiksi ”Sinujen johtokunta toiminta”. Sen lisäksi on jossain tilanteissa mahdollista päästä leireille apuohjaajaksi, sinua on voitu pyytää leirille esittelemään ja kertomaan tarinaasi tai ehkä olet osallistunut erilaisiin tapahtumiin ja edustanut niissä Sinuja. Olet siis tehnyt vapaaehtoistyötä!
ojn 100Vapaaehtoinen kolahtaa omaan korvaan aina aika imartelevana sanana. Eikä suotta, sillä vapaaehtoisuuden panos on jotain sellaista mitä ei muualta ole mahdollista saada. Jo se että nuori haluaa tulla tapahtumiin tai pyrkii johtokuntaan käyttämään omaa aikaansa ja omaa osaamistaan meidän järjestössä, viitaa siihen että teemme tärkeitä asioita tärkeän teeman ympärillä. Ja näin ei olisi jos vapaaehtoinen ei itse siitä kokisi saavan mitään itselleen, eli jossain on onnistuttu.

Mitä siitä kukin itselleen saa on tietysti hieman jokaisesta kiinni. Mutta luulen että en pahasti mene metsään jos väitän että liikutaan jossain auttamisen halun, oman tarinan kertomisen, hauskan tekemisen, ilmaisen ruuan, ja hyvän mielen ympäristöissä. Olkoon syy mikä tahansa panos on aina yhtä arvokas. Näin nuorisotyön alan järjestön näkökulmasta käytännön hyödyn lisäksi vapaaehtoistoiminta tukee hyvin niitä nuorsiotyön perusperiaatteita, nuoren osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa järjestöön ja siihen miltä Sinut näyttää. Ilman nuoria kun ei näytettäs miltään.

Miksi meillä sitten on joukko nuoria johtokunnassa päättämässä mitä me työntekijät järjestämme leireille ja muualle? Näön vuoksi?  Yksi toiminnan perus juttuja on myös se että järjestön toiminta  vastaa nuorten toiveita. Me Annen kanssa voidaan kyllä säheltää omia juttujamme jos on tarvis, mutta siitä nuorten tarpeista ja toiveista me ei voida olla varmoja. Joten mutkat suoriksi ja nuoret kertomaan! Vaikka se joskus vaatisikin hieman aktivointia, toppuuttelua ja hoputtelua meidän osalta. 😉

Nuorisotyöhän on siinä mielessä hauska ala, että täydellinen nuorisotyöntekijä pyrkii saamaan itsensä työttömäksi osallistamalla nuoret tekemään toiminnan itse. Jotain mihin tähdätä!

– Taneli

PS: Viime viikonloppuna oltiin Pikkujoululeirillä. Huippua oli ja pikkuhiljaa alan minäkin siitä taas toipumaan, huh! 😀

Pikkujouluilu fiiliksiä

Viikkopaltsu, Pavilijonki, kokous, OKM, Jaakima, laskuja, sähköpostia, pikkujouluja, ohjelmarunko, alueyhdistysviesti, vierailijoita, blogi, kyydit ja leiriohjelma. Sekoita ne kaikki sattumanvaraiseen järjestykseen ja läntää kalenteriin yhdelle aukeamalle – näistä aineksista saat aikaan hyvän hopun työviikkoon!

Mutta tekemisen meininki se on mikä pitää ihmisen tekemässä. Ja tekemistähän kaivataan muunmuassa ainakin Pikkujoululeirillä, joka tapahtuu 27.-29.11.2015 Tahkon leirikeskuksella Nilsiässä. Tällä viikolla on Jyväskylän toimistolta lentänyt webbiavaruuden halki monia sähköpostiviestejä Tahkon rinteille, kylpylään ja ympäri Kuopion seutua. Josko olisi jotain spessua luvassa. Leirille ilmoittautuneille tulee ensiviikolla leirikirje jossa aikatauluista ja ohjelmasta sitten vielä vähän enemmän infoa. Sen verran voin spoilata että tonttulakit voi ottaa mukaan. 😉

Leirin suunnittelussa se ohjelman keksiminen on sikäli se helppo homma, jos vertaa vaikka kyytien järjestämistä. Ei nimittäin ole itsestäänselvyys että olisi helppo löytää kellonaika jolloin kaikki tyypit ympäri Suomea pääsevät tiettyyn paikkaan. Koita siinä sitten sopia kuljetusta juna-asemalta leiripaikalle.. Tahkon kotisivut mainostivat aktiviteetteinä ilmatyynyalus kierroksia. Täytyypä kysyä jos voitaisiin niillä leijua välimatkat…

Porukkaa meillä on leireilemään lähdössä noin 20 kappaletta ohjaajat mukaanlukien, joten yksinäisyydessä ei siis tarvitse minun ainakaan pikkujouluja viettää. Jos olet nopea niin ei tarvii sunkaan. Tänään viimeinen ilmoittautumispäivä!

–> http://www.sinut.fi/sinut/ajankohtaista/ilmoittautumislomake

Alue(työ)valtauksia

ojn 111

Yhtenä osana minun töitäni on aluetyön toteuttaminen yhteistyössä perhehoitoliiton jäsenyhdistusten kanssa. Liitollahan on siis totta tosiaankin monia jäsenyhdistyksiä jotka koostuvat alueitten perhehoitajista sekä sijaisvanhemmista.

Miten nämä yhdisykset liittyvät nuoriin? No, aika itsestään selvää on että perheisiin ja vanhemuuteen yleensäkkin kuuluvat myös nuoret! Alueyhdistyksien on siis mahdollista (ja suositeltavaa) järjestää aikuisten tukemisien lisäksi myös toimintaa nuorille. Nuoren toimintaa pyritään myös täältä nuorisotyön kautta tukemaan aina mahdollisuuksien mukaan. Tähän mennessä olen itse päässyt vierailemaan Pohjois-Karjalan yhdistyksen kiipeilytapahtumassa sekä Uudenmaan kesäpäivässä. 

Pohjois-Karjalan tapahtuma tapahtui Treetop – seikkailupuistossa Joensuussa, eli meno oli huimaavaa, siis kirjaimellisesti. Me Annen kanssa koitimme kovasti saada hieman huomiota nuorilta pienellä pisteeltämme johon olimme levittäneet Sinujen esitteitä ja pistäneet pystyyn jopa pientä kilpailua, mutta heti kun Treetopin ohjaajat saivat valjaat kiinnitettyä nuorison päälle niin emme mekään rohjenneet lähteä horjumaan tyyppien perään naruille! Hauskaa kylläkin oli. Uudenmaan kesäpäivä taas oli vapaamuotoisempi mutta sitäkin letkeämpi. Järvenpään Vanhankylänniemi oli varsin idyllistä seutua ja illasta kuvaa pääsivät parantamaan vielä iso joukko vanhoja ja vähän vanhempia autoja, joitten kyytiin halukkaat pääsivät pienille ajeluille.

Kuten rivienvälistä toivottavasti huomaa on aluetapahtumien mahdollista olla lähestulkoon mitä vain. Mielikuvitus rajana ja yhtä tiettyä tapaa järjestää näitä oikein ei ole. Yhdessä syönti, keilaus, leffaa tai vaikka yhteinen kuumatka toiseen universumiin ovat aivan yhtä hyviä (jos vain ei jää mahdollisuuksista kiinni). Nyt tulevana sunnuntaina Suonenjoella järjestetään vertaisten lauantain missä on luvassa myös nuorten ohjelmaa allekirjoittaneen käsistä. Tapahtumaa järjestetään jo ties kuinka monennetta kertaa ja tänä vuonna ohjelmassa luvassa ainakin heppailua ja yhdessä tekemistä. Toivottavasti ei kuitenkaan jää myöskään vuoden viimeiseksi tapahtumaksi, joten tökkikää ihmeessä oikeita ihmisiä että teidänkin alueyhdistykset järjestäisivät tapahtumaa myös nuorille. 😀 Samalla pääsen minäkin toimiston uumenista seikkailemaan ympäri Suomea, joten minuunkin voi olla myös yhteydessä jos kaipaa apuja tapahtumien ideoinnissa tai toteuttamisessa.

Lista alueyhdistysten yhteystiedoista löytyy klikkaamalla: Tätä.

Back in business

Kesälomat on nyt nautittu onnistuneesti ja pienten tietoteknisten ongelmien jälkeen on saatu jotain aikaankin.

Omalta osaltani kesä meni hyvin pitkälti kiertäen festareita niin maksavana asiakkaana kuin vapaaehtoisenakin, Nummirockissa satoi, Provinssissa vaihteli ja Ilosaaressa oli enemmän aurinkoista. Mutta kaikissa soi hyvä musiikki ja sehän se pääasia on. Ilosaarirockista selvisin Jyväskylään noin 5:00 aikaan yöllä viime maanantaina ja reippaana poikana tulin töihin samana aamuna. Myönnetään, siirtymä lomalta töihin olisi voinut olla pehmeämpikin mutta onnistui se noinkin.

Muutenkin ollut omituinen viikko. Anne on siirtynyt Poriin josta käsin hän nyt hommailee Sinut juttuja, joten koko Jyväskylän toimistohuone on tällähetkellä minun valtakuntaani. Pitää ehkä pistää Groove (Anne kuuntelee paljon radio groovea…) soimaan että tulee kotoisa olo. Sen lisäksi Perhehoitoliiton toimistolla kaikki muut ovat vielä lomalla eli koko toimisto on minun valtakuntaani. Muahahahaa!

Vaikka oma loma loppuikin, toivottavasti lomakelit vielä jatkuvat ainakin ensiviikon Kökarin leirin ajan. Voin jo miltei tuntea ahvenanmaan saariston ”lämpimän” tuulen kasvoillani sekä aistia hypetyksen mahtavasta ohjelmasta, vieläkin mahtavissa maisemissa. Hyvä viikko tulossa. Muistakaa leirillelähtiät pakata matkatavarat hyvin sillä lautalla ei ihan niin vaan ajellakkaan edes takaisin!

Loppuun vielä erityis kiitos Outokummun leirillä olleille, ootte huippuja! ❤ Sekä maininta Sinut -lehdestä upeasti tuunatulla kuvalla. USKOMATON SINUT LEHTI MAINOS